Iloista Joulun odotusta sekä Hyvää Joulua 2017 toivottaen pieni talvinen tarina, jonka päähenkilö Joulupukki on kuin onkin olemassa. Sen totesivat omin silmin Sodankylän Vuojärven kylän asukkaat eräänä talvisena yönä, jolloin…
Joulupukin pakettiautoyhdistelmä lähti urista Vuojärven varalaskupaikalla. Se tapahtui äkkiä. Valon juhlan valkoparta ei ennättänyt kissaa sanoa kun mentiin vauhdilla sinne, minne ei ollut tietä.
Kun lumi viimein lakkasi pölisemästä, oltiin kaukana jänkällä. Umpipakettiauto oli kyntänyt tiensä umpihankeen koivunäreiden seuralaiseksi. Peräkärry oli edelleen tiukasti kiinni vetokoukussa, mutta ympäriinsä levinnyt lahjapakettikuorma kuin kirjava tilkkutäkki kuun valaisemalla hangella.
Joulupukki kahlasi upottavassa lumessa maantielle. Pitikin sattua. Joku Vuojärven isäntä olisi pikimmiten herätettävä vetämään ajopeli tielle traktorilla.
Auton valot lähestyivät etelän suunnasta. Paikalle pysähtyi ambulanssi. Pukin haaveri hämmästytti sairaskyydiltä palaavia ensihoitajia. Silti kumpikaan ei nähnyt tapauksessa mitään ennen kuulumatonta.
-Tällaista tämä on joka talvi. Viime talvena ambulanssi lähti urista. Penkkaan mentiin että pölisi. Pari päivää myöhemmin tie oli höylätty kuntoon, punakeltapukuinen kertoi.
Niinpä niin, mietti joulupukki. Aina ensin pitää sattua haaveri.
Pohjoinen tuntui olevan eteläläisille periferia, jonne ei kannattanut satsata. Tuoreessa muistissa oli liikenneviraston kaavailu Lapin tieverkoston kunnossapidon tason alentamisesta. Asiasta kertoi syksyllä sanomalehti.
Hyvä jos se jäi pelkäksi kaavailuksi. Olisi murheellista, jos lumiaurasta tulisi Lapin pitkillä etäisyyksillä yhtä harvinainen kuin Saimaan norppa on koko maailmassa.
Pohjoisen väki toki selviytyisi pakon edessä kehnommissakin olosuhteissa, mutta etelän kiireisille lomalaisille ojien takaiset vaivaiskoivikot tulisivat turhankin tutuiksi, pukki pohti.
Kuun loisteessa, pakkasen paukkuessa ja traktorin pärinän säestyksellä joulupukin reteli seisoi pian taas keula menosuuntaan päin. Puoli kylää oli herätetty talkoisiin. Elämänsä yllätyksen koki tilausajobussissa paikalle osunut japanilaisryhmä. Pukkia kuvattiin kuin valtiovierasta. Viisikymmentä kameraa räpsähti ainakin tuhat kertaa.
Kunhan eivät vain julkaisisi kaikkia kuvia facebookissa, ajatteli joulupukki ääneen. Tilausajobussin kuljettaja, jota pukki oli keikutellut polvellaan jatkosodan aikana, lupasi valistaa asiasta tulkin välityksellä ryhmän opasta.
Ihmeesti riittää miehellä sisua istua tien päällä yötä päivää vieläkin, mietti etelää kohti kaasuttava joulupukki maistellen kaakaota sekä lämpimiä korvapuusteja, jotka muuan hymyilevä Vuojärven emäntä oli matkaevääksi antanut. Radiomaston punainen valo häipyi metsän taakse.
Matka halki jouluun valmistautuvan talvimaan. Kuivasta pakkaskelistä loskan valtakuntaan. Keminmaan Kallinkankaassa levitettiin suolaa sulalle tielle. Nastat narskuivat.
Kuivaniemellä välähti. Ja Rantsilan Sipolassa uudelleen. Liikennekamerat oli säädetty joululiikennettä varten nollatoleranssiin.
Etelä lähestyi ja merkit suuresta juhlapyhästä. Kauppojen parkkipaikat olivat täynnä. Pohjoista kohti lappoi autoletka pariksi päiväksi sinne, mistä joskus oli aluepolitiikan kyydissä tultu.
Miksi joulupukin matka suuntautuu aina Korvatunturilta kohti etelää? Miksi kauppojen joulupöytämainoksissa on vain yhdet isovanhemmat? Monta pientä kysymystä suuren juhlan kynnyksellä. Näitä miettiessään pukin kahvihammasta alkoi kolottaa ja hän kaartoi hehtaaribaarin pihaan.
Tyttö tiskin takana hymyili ystävällisesti. Neitokainen yksin suuressa salissa. Pukki kahvimotteineen istuutui ikkunanvieruspöytään. Viereisellä pöydällä lottolapputelineen alta pilkisti kirjekuori. Joulupukille osoitettuja kirjeitä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. Tämä ennättäisi vielä toivelistalle.
Joulupukki avasi kirjeen. Se kuului seuraavasti:
”Kaikkea parasta toivon niille ihmisille, joilta olen saanut osakseni hyvää. Ja te, jotka olette kokeneet harmia vuokseni, pyydän, jättäkää tilaa anteeksiannolle älkääkä muistako minua pahalla. Tämä toive tulee sydämestä, eikä sen täyttäminen vaadi rahaa. Toivon että ihmisillä olisi hyvää tahtoa myös muille jaettavaksi, ja jokainen vaalisi ympärillään ystävällisyyttä, lämpöä ja rakkautta”.
Joulupukki sujautti kirjeen takaisin kuoreen ja katsoi mietteissään harmaata talvista taivasta. Rauhan juhla oli ovella.