.

” Mielenkiintoiseksi sinua eivät tee antamasi vastaukset,

vaan herättämäsi kysymykset ”

.

 

.

Kirjoittaminen on kulkenut mukana kuvioissa tavalla tai toisella alusta asti. Soittohommissa kirjoitin etupäässä lauluja ja ohjelmakäsikirjoituksia keikkakäyttöön. Vuosia sitten työskentelin myös kappaleen aikaa toimittajana. Siinä työssä opin miten pilkkujen, pisteiden ja t-viivojen kuuluu tekstissä olla. Lappiin muuttaessani en tiennyt, että tulen näinkin tiiviisti puuhastelemaan kirjoitustöiden parissa. Lapissa on rauha puuhata kaikkea muutakin terveellistä. Tarpeen vaatiessa ruuhka-Suomeen pääsee ilmalentokoneella reilussa tunnissa. Melkein sama aika kului aamuruuhkassa Vantaan Hakunilasta Helsingin Rautatientorille. 

.

Kotkansiipi ja Saniainen on henkilöhistorian pohjalta dramatisoitu näytelmä, jonka kirjoitin Saariselän Kylpylähotellin aulabaarin nurkassa tuntia vaille viikossa. Se oli hyvin tiivistahtinen kirjoitusprosessi. Idea oli kypsynyt ajatuksissa useamman vuoden. Ilo minun puolellani – Maantiesuden tarinoita on varsinainen raskaan liikenteen pamflettini ja ammattiliikenteen puolustuspuhe. Pakina- ja kolumnikooste Sielunsärvintä ilmestyi kesäkuussa 2014. Tottakai ammatti näkyy ja kuuluu kirjoissa. Ken härjillä ajaa, se härjistä puhuu. Mutta ei sentään kannesta kanteen, ja huumori on mukana koko ajan. Kirjoittamista aion jatkaa muiden hommien ohella niin pitkään kuin järki juoksee ja ideoita riittää. Muistelmani kirjoitan sitten, kun en enää muista mitään. Niinhän kaikki muutkin  tekevät.

.

-Hai, tumma ei asu, tumma liikkuu! Muistelen eduskunnan taannoisen puhemiehen Mikko Pesälän vastanneen tällä tavalla tiedusteltaessa häneltä hänen asuinpaikkaansa. Samalla tavalla voisin vastata itsekin. Enemmän kuin kiinteä rakennus tai rakennelma, koti on tunnetila joka löytyy sieltä minne repun selästä laskee. Ellei löydy, matka jatkuu. Näihin päiviin olen löytänyt kodin monella eri paikkakunnalla, olen saanut paljon tuttavia ja muutamia hyviä ystäviä, siinä sivussa ympäristöoppi on karttunut. Orpo olo ei yllätä kehäkolmosen sisällä eikä tunturin juurella Napapiirin pohjoispuolella. Laulun sanoja siteeraten, huipulla vain liki on kaukaisuus. Samalla reissulla olen edelleen, kierros jatkuu. Kylävilinää pakenemme rakkaan elämänkumppanini Auli Marikan kanssa kalareissulle tunturiin kesäisin silloin kun siltä tuntuu. Keskiyön auringon loisteessa, Lapin puhtaiden kalavesien äärellä otettuja valokuvia näet tämän nettisivun osiossa ”Minun Pohjolani.”

.

Tekipä mitä hyvänsä, soittokiertolainen on läpi elämänsä tavalla tai toisella riimin renki. Huvimestari ei nouse enää esiintymislavalle, mutta Maantiesusi on noussut muutamia kertoja ja vuonna 2017 nousee vähän useamminkin. On näet kulunut 40 vuotta ensimmäisestä esiintymispalkkiosta. Se oli suuruudeltaan 50 markkaa ja tähtitieteellisen iso raha 14-vuotiaalle poikajuniorille vuonna 1977. Linja-auton ratissa en suostu laulamaan. Muutoin tilausajokuljettajan työ on eräänlaista seremoniamestaritoimintaa. 90% työstä on asiakaspalvelua ja 10% linja-autolla ajamista. Muutamia kertoja olen käynyt luennoimassa asiakaspalvelusta kuljettajakoulutuksessa oleville aikuisopiskelijoille eri oppilaitoksissa.

.

Minkälaisen jäljen inhimillinen ihminen elinpiirissään ympärilleen jättää. Tämä asia usein unohtuu mitatessamme aineellisia arvoja. Suurin osa meistä ei koskaan saavuta akateemikon arvonimeä eikä nouse miljardiomaisuuksia luomalla etevimmäksi vertaistensa joukossa. Eikä myöskään rakenna pilvenpiirtäjää jälkipolville muistutukseksi omasta arvostaan. Mutta me olemme ennen kaikkea ihmisiä toisillemme. Elämäntyönä se on kaikkein merkityksellisin ja suuriarvoisin.

 

Kaikkea parasta toivottaen,

Ari H. Heinonen

Maantiesusi

- TYKKÄÄ FACEBOOKISSA -