.
ELÄMÄN MITTAINEN MATKA
Vuosia kai siitä on, kun läksin täältä pois.
Uskonut en koskaan että tieni tänne tois.
Täällä synnyin, kasvoin, nyt tulin katsomaan,
miltä näyttää jälkeen vuotten vanha kotimaa.
Bussiasemalle kun auto pysähtyy.
Siitä maailmalle kerran lähdin. Oli syy.
Alta kulmain joku katsoo outoon kulkijaan,
joka tänne saapunut on käymään kotonaan.
¤
Kirkonkylän kioskille mentiin iltaisin.
Huoltamo nyt paikalla on vanhan kioskin.
Kauppakeskus alleen leikkikentän jättänyt.
Kerrostalot järven rantaan firma mättänyt.
¤
Risteys tuossa ennen ootti matkaan lähtijää.
Nyt autot kiertää innoissaan liikenneympyrää.
Oli keskustassa ennen suojateitä yksi vain.
Nyt pientareet, ja laajat väylät jalankulkijain.
¤
On uusi kirkko noussut viereen raunioituneen.
Sen pyromaani poltti, mukaan lehtiuutisen.
Aika kulkee kulkuaan ja tarpeen tuki on.
Tuossa keppiin nojaa vanha maikka lukion.
¤
Kotipaikalle kun saavun, tuskin huomaankaan.
Alle tien on jäänyt isän pieni pottumaa.
Vanha mökki sentään vielä paikallansa on,
mutta uusi nimi tullut kanteen postilaatikon.
Sä jäit kun minä läksin. Sua kauan kaipasin.
Myöhäistä nyt enää palata on takaisin.
Sorry vaan kun käymään nyt en ehdi piipahtaa.
Bussiasemalla kyyti odottaa.
( Ari H. Heinonen 1995 )
.
.
LAULUNI YSTÄVÄLLE
Terve sulle veli vaivassa. Mitä kuuluu?
Ei oo nähty, mutta ei oo välikskään.
Sua muistan, olen keikalla taas harjakaisissa.
Liekö viidennet tällä viikolla vai tänään.
Kun pitäjästä yllättäin sä häivyit tietymättömiin,
mä viikon valvoin syitä mietiskellen.
Ois kutsu jäänyt tulematta pankin konttoriin
sun lainaas jos taannut oisi ellen.
.
Sä et usko veli vaivassa, mutta kerron:
Se tuntui että kaulakiikkuun meen!
Mutta ahtaaksi jo paikat taitais tulla taivaassa.
Vouti seuraavaan aina iskee takuumieheen.
Siis kitaraani tartuin, siitä tuloksena laulu tää,
ja sentään vielä riittänyt on keikkaa.
Sulla varmaan on jo monta uutta ystävää,
mutta vanhoista en löisi suurta veikkaa.
.
Kivat sulle veli vaivassa, koita jaksaa
missä lienetkin sä muissa maailmoissa.
Sua muistan tilipäivänä kun puhaltaa
myrskytuuli lompakkoni lokeroissa.
Sen sitten vasta tietää ken on paremmalla puolella,
kun sukulaiset vuosia täyttää.
Sun vierailuus on aika varattava huolella,
minä naamani voin päivälläkin näyttää.
( Ari H. Heinonen 2001 )
.
.
KIVENHEITTO MATKAA HEINOLAAN
Tekstiviesti tää sua tuskin kiinnostaa. Kirjoitan sen silti kuitenkin.
Unohtanut en oo sua ja Heinolaa, ja ostin aidon retro-Datsunin.
Kallenkadun kulmalle jäit vilkuttaan kun mä lähdin noutamaan sen pois.
Helsingistä palailen nyt Heinolaan. Vain vuosikymmen tässä mennyt ois.
Aikaahan vierähti mutta, nyt alla kehrää Datsun 100A.
Äsken oli Kamppi, tuossa Vierumäen ramppi,
ja siitä on vain kivenheitto matkaa Heinolaan.
¤
Lähtijällä edessä on oma tie. Joku häntä odottamaan jää.
Roskapussin lähtiessään joku vie, eikä kuuluttele lähtöään.
Kallenkadun kulmaan silloin kun sä jäit, lähdössä kai oltiin kumpikin.
Aavistit, ja selvästikin varmaan näit. Kestää haku vanhan Datsunin.
Aikaa tok´ vierähti mutta, nyt alla kehrää Datsun 100A.
Äsken oli Kamppi, nyt jo Myllyojan ramppi,
ja enää on vain kivenheitto matkaa Heinolaan.
¤
Viesti tämä sinut jos vain tavoittaa, Heinolasta taikka jostakin.
Toriparkkiin kun vain kaartaa 100A, ohjaksissa istun Datsunin.
Sinut kaukaa tunnistan mä, totta kai. Luultavasti tunnistat myös mun.
Suudelman voit antaa, halatakin tai tuntematta ohi käydä kun
vuosia vierähti mutta löytyi viimein Datsun 100A.
Kaukana on Kamppi, kääntyy cittarilta on ramppi.
Kilometri vielä, sitten tullaan Heinolaan.
¤
Vuosia vierähti monta. Aika niitä lahjaksi ei jaa.
Ohi meni ramppi, nyt taas lähestyy jo Kamppi.
Liekö ollut liian pitkä matka Heinolaan?
( Ari H. Heinonen 22.2.2016 )
.
ONNENLINTU
Matka ensimmäinen tunturien taa. Kaunis lintu lensi nuotiolle viereen istumaan.
Kun sille annoin eväsmurusen, lintu lauloi, pienen tarinansa mulle kertoen.
Oon onnenlintu, synnyin Pohjolaan. En kauas täältä kaipaa katuvalomaailmaan.
Mun siivet kantaa kesäaurinkoon. Kaamoksessa talven myöskin onnellinen oon.
Ken tunturien taakse lentää vois. Jos Pohjolasta lähtisit sä hetkiseksi pois,
niin jokin aina takaisin sut tois. Kas, Pohjola ei lähde koskaan sielustasi pois.
Kauas katuvalomaailmaan onnenlinnun viserrystä kun en kuulla saa.
Vain parvekkeella katson iltaisin, kun päivä siellä jossain painuu taakse tunturin.
On kaupunki niin syksyloskainen, ja katuvalon loiste kovin alakuloinen.
Nyt matkaan onnenlinnun sävelin sinne, missä viserrys soi taakse tunturin.
Ken tunturien taakse lentää vois. Jos Pohjolasta lähtisit sä hetkiseksi pois.
Vaan jokin aina takaisin sut tois. Kas, Pohjola ei lähde koskaan sielustasi pois.
Ken tunturien taakse lentää vois. Sä Pohjolasta lähteä voit hetkiseksi pois.
Vaan jokin aina palaamaan sut saa, ja onnenlintu tervetulleeksi sun toivottaa.
( Ari H. Heinonen 10.2.2016 )
.
.
KUTTURAN TIELLÄ
Peninkulmia monta jää taa, menijää ja vastaantulijaa.
Kutturan tiellä. Kutturan tiellä.
Talvi kattaa kairassa maan, kevään tullen taas tavataan
Kutturan tiellä. Kutturan tiellä.
Puron varteen vaskoolinsa joku jo toi. Tutut kasvot valtauksilla nähdä taas voi.
Kesäpäivät ja Pohjolan yö, vielä joskus leiville lyö.
Kutturan tiellä. Kutturan tiellä.
Siellä haaveet toteutuu, taikka miehen kouraan jää luu.
Kutturan tiellä. Kutturan tiellä.
Kätköpaikka hippujen, ikihonka vain tietää sen.
Kutturan tiellä. Kutturan tiellä.
Sitä toiselle ei koskaan kertoa voi. Agrigaatin laulu kairassa soi.
Ja kun rännittää kultamies, hieman jännittää kukaties.
Kutturan tiellä. Kutturan tiellä.
** Hivenen huuliharpulla **
. . . Miesten leiri tarhassa Tapion. Koura tarttuu kahvaan kuokan ja lapion! (tuopin).
Kaira joskus yllättää, taikka toiveet kairaan vain jää.
Kutturan tiellä. Kutturan tiellä.
Hämärtää jo Pohjolan yö, tehty jälleen on täysi työ
Kutturan tiellä. Kutturan tiellä.
Lasipullo kilahtaa, siellä hengetön vilahtaa.
Kutturan tiellä. Kutturan tiellä.
Talvikuntoon leiri jo laitetaan. Tervaukko mersulla ajelee Churrianaan.
Lumi peittää kairassa maan. Kevään tullen taas tavataan
Kutturan tiellä. Kutturan tiellä.
( Ari H. Heinonen 8.2.2016 )
.
.
PISTOOLITISSI
Sä oot kuin missi. Pistoolitissi. Mitäs tässä suotta veikkaillaan.
Timmi kinkku. Kumpikin sinkku. Kimpassa nyt ilta seikkaillaan.
Istu tähän kyytiin vaan, mun ikivanhaan Angliaan.
Tanssireissu Tuiskulaan, ja sieltä minne tahdotkaan.
Huippumissi. Pistoolitissi. Aamunkoittoon asti seikkaillaan.
Kyytiläistä uhkeaa. Rengas jos nyt puhkeaa,
herrasmiestä rohkeaa ken renkaanvaihtoon pakottaa?
Tuskin missi pistoolitissi hymyhuulin siihen pakottaa!
Uljas missi, pistoolitissi. Lauantaina jälleen tavataan.
Kuuma kinkku, vielä on sinkku. Eikö voitais alkaa seukkaamaan?
Kolkytvuotta myöhemmin kun mä avaan facebookin.
Näköjään on naimisiin menty ja erottukin.
Uljas kinkku, uusiosinkku kauniimmaksi muuttuu aina vaan.
. . . . . monta kertaa istui Angliaan . . .
. . . . elämää tää onhan kaikkiaan . . . ?
( Ari H. Heinonen 12.2.2016 )
.
.
TAMMENTERHOT
Pieni tammenterho tippui maahan valkeaan.
Alla puun mä suutelin sun otsaas kalpeaa.
Olit siinä vierelläni ihan lähelläin vielä hetken näin.
Ja niinkuin pieni tammenterho maahan lumiseen.
Kyynelhelmen poskellesi näin mä vierineen.
Lehdet puiston peitti illan hämäryys. Oli syys.
.
Yksi kesä vain.
Tuon yhden kesän rinnallasi viettää minä sain.
Kesä vain nyt on muistoissain.
Kaunis kesä vain.
Niin kaunis olit myöskin sinä rakkaimpain.
Nyt muisto polttava on rinnassain.
Kesä vain.
.
Valokuva, johon painoit pikku suukkosen.
Kauan sitten kätkeytyi jo joukkoon muistojen.
Mutta sua silti en voi unohtaa milloinkaan.
Syksyn tullen lehdet puiston kellastuu.
Siellä on se vanha tuttu tammipuu.
Putoillessa pienten tammenterhojen sua muistelen.
( Ari H. Heinonen 1996 )
.
.
MATKALIPPU HAAPAVEDELLE ( HAAPAVEELLE ).
On koulukaiffa moni nurmen alla ja rehtorikin saanut eläkkeen.
Päivystäjä taksiasemalla. Paakinaho kulkee edelleen.
On pontikasta jäljellä vain muisto. Sitä kaksin käsin joskus naukattiin.
Laulusta kun täyttyi keskuspuisto. Hännikäistä karkuun laukattiin.
.
Aina Haapaveellä tartuttu on toimeen. Meitä omavaraisiksi mainittiin.
Opistolla joku veti loimeen. Joku naisen vuoksi ajoi Oulaisiin.
.
On tuulitakki täällä pyhäpuku, ja tukka ei oo koskaan takussa.
Samaa pihaa asuu koko suku ja naiset kulkee töihin jakussa.
.
REFRAIN:
Taas Haapaveelle matkalipun ostin, ja Helsingissä nousin lentävään.
Kanteleessa sormen pystyyn nostin kuin lähtiessäin kerran etelään.
.
Mä ylpeänä olen Haapaveellä. Oon ylpeä kun tänne tulla saan.
Oulainen jos onkin meistä eellä, on Haapavesi helmi Pohjanmaan.
.
( Ari H. Heinonen 2004 )
.
TYKKÄÄ FACEBOOKISSA